Eppu selvisi rokotusreissusta hengissä, vaikka varmaan toisin luulitte, kun sen kuulumisia ei ole kuulunut ;) Rokotuksilla oli kaikki ok ja nyt on rokotuksista taas vuodeksi huolehdittu. Epun kuljetusboksista jouduttiin ottamaan katto irti, koska pieni kissa ei olisi millään halunnut tulla pois boksista. Sitä ei ois voinut vähempää kiinnostaa mitkään rokotukset ;)
Muutettiin torstaina 12.3. Purri oli erittäin hämmentynyt siitä, että kaikki tavarat vaan vietiin talosta pois ja hän oli viimeinen. Alkuun pahvilaatikkorumba oli hauskaa. Pienen kissan loistokasta elämää, kun huvipuisto tuotiin kotiin? Karun totuuden selvitessä Eppu pääsi itkeskelemään uuteen kotiin. Paljon ovia, joiden toiselle puolelle ei pääse. Paljon nurkkia, mistä ei aukeakaan maukumalla salaovia. Epun kiipeilypuista ei muuttunut lentäviä kotiin lennättäviä kiipeilypuita eikä kukaan muukaan välittänyt pienen kissan toiveesta muuttaa takaisin kotiin.
Nyt pieni kissa (painaa 6kg enää!!!) on vihdoin tainnut ymmärtää, että ollaan ihan oikeasti muutettu kokonaan pois. Sillä on uusia kivoja leluja, uusi kiva kiipeilypuu ja ihan uusi ruokailupöytä. Mitä muuta pieni kissa voisi elämältään toivoa? Eppu sanoo, että vanhaa kotia silti vähän. Ja maukumisesta avautuvia nurkkia. Joka tapauksessa ehkä Epun elämä nyt on vähän mukavempaa uudessa kodissa, kunhan se aikansa saa sopeutuakseen täysin. Pieni hölmö kissa.
Eppu läähättää leikkien jälkeen
Aiemmin kerroin Epun saaneen paljon uusia kivoja leluja. No niin se saikin. Ja rakastui niihin palavasti. Varsinkin sellaiseen keppiin, mistä lähtee joustavaa narua ja päässä on joku ihme pörrökasa. Se on ehdoton lemppari. Eppu ei haluaisi päästää siitä millään irti, kun saa siitä kiinni ja kun lelu on aika viedä takaisin laatikkoon, niin kissa juoksee vierellä maukuen ja yrittää napata lelusta kiinni. Jätän tähän alle videon, josta luulen ettei kukaan lukijoista olisi voinut uskoa sen olevan niin aktiivinen ;) Pieni kissa yllättää.
Ostin alkuviikosta Epulle hoitolalta ~1,5 kiloa ruokaa. Päätin laittaa sen jemmaan, koska vanhat ruoat oli tarkoitus syödä ensin pois jaloista. Noh, jossain ihmeen välissä siihen säkkiin oli ilmestynyt reikä ja pieni kissa oli käynyt pienellä aterialla uudella säkillä. Siihen meni se ruoan jemmaaminen sillä kertaa. Eppu 1 - Nora 0.
Eppu on tänään madotettu onnistuneesti tai ei niin onnistuneesti Droncit vet. 50mg tabletilla. Eilen sille annettiin matolääkitys 7.5 kilon mukaan, mutta tänään ainoastaan viiden kilon. Eilisistä matolääkkeistä se ei syönyt varmaan puoliakaan, mutta lopputulemana tämän päiväinen lääke saatiin sille annettua. Huh.
Käytiin päivällä apteekissa hakemassa sellainen ns. kertakäyttöinen tabletin antamiseen kehitetty "ruisku", joka ei kyllä meillä toiminut ihan halutulla tavalla. Tai sitten sitä ei vaan osattu käyttää. Aiemmin olen madottanut Epun niin, että se on vaan hengannut esimerkiksi pöydän päällä ja olen tunkenut tabletin kurkkuun, mutta tällä kertaa se ei ole ollut toimiva ratkaisu.. Siispä kissa kainaloon ja sohvalle!
Tosiaan tuolla ihmeellisellä ruiskulla ei saatu pilleriä kurkkuun (ei siis irronnutkaan siitä), toisella yrityskerralla olisi laitettu se siihen takaisin ja koitettu uudelleen, mutta tabletti olisi vain murentunut siihen, joten todettiin olevan parempi keino vain tunkea tabletti kurkkuun. Ja vihdoin onnistui ilman suuria vaahtoamisia eikä kissakaan näyttänyt raivotautiselta. Palkaksi toinen sai hieman märkäruokaa, jonka syömistä piti hieman epäillä - olisihan sekin voinut olla vaikka myrkytettyä..
Nyt pienen Purrin elämä jatkuu taas samalla tavalla kuin ennenkin. Hetkeen ilman mitään tyhmiä lääkityksiä. Onneksi kukaan ei ole vielä kertonut sille, mitä tiistaina tapahtuu.. Suuntaamme siis eläinlääkäriin rokotuksille ja saa nähdä kuinka yhteistyökykyinen kissa meillä on mukana silloin.
Tänään oli vuosittainen madotusaika ennen sen rokotuksia. Kissathan tulee rokottaa vuoden välein ja Epulle on aika ensi tiistaille. Madotus venyi, koska kissan tuli olla terveenä ainakin viikko ennen madottamista eikä se madottaminen mikään supertärkeä juttu ole aina säännöllisesti madotetun sisäkissan kohdalla. Ikinä tuolta ei ole matoja löytynyt, mutta aina se madotetaan koirien kanssa samaan aikaan ja ennen rokotuksia.
Ikinä en ole ymmärtänyt ihmisiä, joilla on ollut jotain ongelmia kissan madotuksen suhteen. Se on hei yksi kissa, senkus tunkee pillerin kurkkuun ja katsoo, että se nielaisee sen. Tai sekottaa ruokaan ja sieltä se uppoaa. Eppu on hoitolallakin saanut mm. Multicat -tabletteja ja kerran matolääkityksen ja osasta kertaa ainakin tiedän varmaksi, että niiden antaminen on sujunut ihan hyvin. Kotona matolääkitykset on olleet aina ihan ok ja ne on saanut antaa ihan helposti. Kaikki muuttui tänään.
Eppu vaan päätti, että hänhän ei mitään tabletteja syö. Ensin sekoitin sen ruokaan matolääkepillereitä ja kaikkihan jäi kuppiin. Sen jälkeen vielä päättäväisesti nappasin kissan kainaloon ja tungin sen kurkkuun pillerin. Purri puri sormeen ja sylki pillerin valkoisen kuolan kera syliini. Yritin sen jälkeen vielä toistamiseen - saaden pillerin taas syliini. Tässä vaiheessa menin pesemään kättäni ja laastaroimaan sormeani ja tehtiin vaihtarit. Kumppanini sai vuorostaan yrittää madottaa kissaa, joka piti ihan ensimmäisenä metsästää saunasta, jonne se oli pahoinvoivana juossut makaamaan. Niin, ei ole kovin kiva maku varmaan suussa syljettyjen matolääkkeiden jäljeltä.
Pillerit saatiin kurkkuun ja kissa sylki palasia sohvalle kuolaten valkoista kuolaa ympäriinsä. Aikansa tuo siinä sohvalla istui ja katseli ympärilleen odottaen uutta hyökkäystä kimppuunsa, mutta koska sitä ei tullut, se uskalsi jopa lähteä pesulle ja seikkailemaan. Eppu ei vaan tiedä yhtä asiaa.
Taistelu jatkuu huomenna. Uusien matolääkkeiden kera, koska täyttä annosta sille ei saatu annettua. Ja haluan hakea apteekista sellaisen kätevän "ruiskun", jolla saa annettua tabletteja. Ei kiitos enää puremajälkiä käsiin. Tämän taistelun tuo tulee vielä häviämään. Tai ehkä huomenna kerron, että Eppua ei madoteta tällä kertaa kunnolla.
Epulla oli eilen aktivointipäivä. Se leikki lelulla, tutustui toistaiseksi laatikossa olevaan uuteen raapimapuuhun ja pääsi toki huutamaan ruokaa ja tekemään pahuuksiaan. Pienen koulutustuokion päätteeksi kirjoittaneen sormet on taas kipeillä raapimäjäljillä. Mitäs palkkaan niin hitaasti? Aina tuota kouluttaessa saa pelätä, että joutuuko sormet tällä kertaa hampaiden vai kynsien uhriksi. Nykyään olen jo varovaisempi tuon palkkauksen suhteen ja palkkaan sen mieluummin heittämällä makupalan tai laskemalla palkan sen jalkojen juureen. Pieni kissa on vaan niiiin malttamaton!
Toki pienen kissan elämään kuuluu ihan vaan kauniina ja oikein viattomana oleminenkin. Kuka nyt tälläisestä pahaa uskoisi? Eppu tietää sen. Varmaan uskookin olevansa maailman kiltein ja söpöin kissa tuossa kelliessään vierellä nätisti sängyllä. Ei kerrota kenellekään, että näitä söpöjä kuvia ottaessa tekstiä kirjoittaneen sormet joutuivat taas koetukselle..
Ja loppuun kuva vielä siitä, kun Eppu tasan tarkkaan löysi hänelle suunnatun paketin. Kuinka tuollaiselle odottavalle kissalle kerrot, että sen pitää olla laatikossa vielä ainakin viikko, kun sille ei ole tilaa nykyisessä asunnossa? Viikon päästä onkin järkytyksen aikaa, kun muutetaan pienen kissan kanssa uuteen kotiin. Toivottavasti tuo sopeutuisi hyvin uuteenkin kotiin!
Epun viimekertaisen sairastelun jäljiltä olen hankkinut sille paljon uusia leluja sekä uuden kiipeilypuun. Meille on tulossa muutto pian ja haluan sillä olevan mahdollisimman paljon tekemistä uudessakin paikkaa. Tämän hetken tilanne on se, että osa leluista on syöty rikki ja osa on hajoamispisteessä. Pieni kissa on kuluttanut niitä niin ahkeraan, ettei ne pysy kasassa enää ;) Silti musta on vaan niin ihana nähdä, kuinka se tykkää leikkiä ja aktivoituakin välillä. Siis muuhunkin kuin ruoan varastamiseen.
Jos Eppua pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin kokonaisuudessaan se on erittäin sosiaalinen, ahne ja ihana kissa. En vain millään pidä sen aiheuttamista sydämentykytyksistä tai revityistä treeniliiveistä ja ruokapusseista. Koirille tehdään namietsintöjä välillä, niin Eppu usein järjestää itselleen ihan omat makupalan etsinnät, jos jonnekin olisi vahingossa unohtunut ruokaa pienen kissan saataville. Eppua on helppo kouluttaa makupalojen avulla, sillä pieni kissa kyllä taistelee kynsin ja hampain jokaisesta ruuanmurusesta mitä sen näkyville vaan suo. Välillä on heitetty vitsillä ilmaan sen leipominen tokokissaksi ;)
Eppu syö tällä hetkellä kahden eri merkin hairball -ruokaa sekä märkäruokana Latzia. Iltaisin se saa myös usein lihaa/broiskun kaulaa. Sen kahden edellisen sairastelukerran uskotaan johtuneen karvapalloista, joten pieni kissa sai luvan siirtyä ruokavaliolle, jossa karvapallot eivät toivottavasti tule häiritsemään enää ;)
Haluaisin tehdä tästä blogista lähinnä Epun video- ja kuvablogin, minne voin laittaa sen mahdottomista kommelluksista ja toilailuista todistusmateriaalia. Hyvä olla suunnitelmia pienen kissan varalle ;)
Epun kaverina meillä kotona asuu saksanpaimenkoira Dansku, jonka päiväkirjoja pääsee lukemaan tästä. Purri haluaa kuitenkin olla oman elämänsä suurin tähti, joten vaatihan se oman elämänkertabloginsa.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
