lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kiitti mulle riitti

Sanoo Eppu.

Tänään oli vuosittainen madotusaika ennen sen rokotuksia. Kissathan tulee rokottaa vuoden välein ja Epulle on aika ensi tiistaille. Madotus venyi, koska kissan tuli olla terveenä ainakin viikko ennen madottamista eikä se madottaminen mikään supertärkeä juttu ole aina säännöllisesti madotetun sisäkissan kohdalla. Ikinä tuolta ei ole matoja löytynyt, mutta aina se madotetaan koirien kanssa samaan aikaan ja ennen rokotuksia.

Ikinä en ole ymmärtänyt ihmisiä, joilla on ollut jotain ongelmia kissan madotuksen suhteen. Se on hei yksi kissa, senkus tunkee pillerin kurkkuun ja katsoo, että se nielaisee sen. Tai sekottaa ruokaan ja sieltä se uppoaa. Eppu on hoitolallakin saanut mm. Multicat -tabletteja ja kerran matolääkityksen ja osasta kertaa ainakin tiedän varmaksi, että niiden antaminen on sujunut ihan hyvin. Kotona matolääkitykset on olleet aina ihan ok ja ne on saanut antaa ihan helposti. Kaikki muuttui tänään.
Eppu vaan päätti, että hänhän ei mitään tabletteja syö. Ensin sekoitin sen ruokaan matolääkepillereitä ja kaikkihan jäi kuppiin. Sen jälkeen vielä päättäväisesti nappasin kissan kainaloon ja tungin sen kurkkuun pillerin. Purri puri sormeen ja sylki pillerin valkoisen kuolan kera syliini. Yritin sen jälkeen vielä toistamiseen - saaden pillerin taas syliini. Tässä vaiheessa menin pesemään kättäni ja laastaroimaan sormeani ja tehtiin vaihtarit. Kumppanini sai vuorostaan yrittää madottaa kissaa, joka piti ihan ensimmäisenä metsästää saunasta, jonne se oli pahoinvoivana juossut makaamaan. Niin, ei ole kovin kiva maku varmaan suussa syljettyjen matolääkkeiden jäljeltä.
Pillerit saatiin kurkkuun ja kissa sylki palasia sohvalle kuolaten valkoista kuolaa ympäriinsä. Aikansa tuo siinä sohvalla istui ja katseli ympärilleen odottaen uutta hyökkäystä kimppuunsa, mutta koska sitä ei tullut, se uskalsi jopa lähteä pesulle ja seikkailemaan. Eppu ei vaan tiedä yhtä asiaa.

Taistelu jatkuu huomenna. Uusien matolääkkeiden kera, koska täyttä annosta sille ei saatu annettua. Ja haluan hakea apteekista sellaisen kätevän "ruiskun", jolla saa annettua tabletteja. Ei kiitos enää puremajälkiä käsiin. Tämän taistelun tuo tulee vielä häviämään. Tai ehkä huomenna kerron, että Eppua ei madoteta tällä kertaa kunnolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti